Vulcanalia avaa lukukauden
Oulun yliopiston opiskelijoiden lukukauden avaa virallisesti syyskuun alkupuolella järjestettävä Vulcanalia. Antiikin ajan tulen ja valon jumalan nimestä johdettua juhlaa on juhlittu aina vuodesta 1995 alkaen. Tapahtumapaikkana toimi aina syksyyn 2002 asti ylioppilastalo Rauhalan pihapiiri. Vuodesta 2003 alkaen iltatapahtuma on järjestetty tiloiltaan suuremmassa Kuusisaaressa.
Vulcanalia on kaikille Oulun yliopiston opiskelijoille avoin ja ilmainen juhla, jonka perinteisiä esiintyjiä ovat yliopiston rehtori, teekkarikuoro TeeKu, ylioppilaskunnan kuoro Cassiopeia ja Teekkaritorvet. Elävää musiikkia, syvälistä jutustelua ja railakasta juhlintaa on riittänyt aina valomerkkiin asti.
Vulcanalia – Pihakutsuista massabileiksi
Syksyllä 1995 Ylioppilastalo Rauhalan pihapiiriin kokoontui yli tuhat ilomielistä opiskelijaa. Syykin oli selvä: sää oli kesäinen ja ylioppilaskunta tarjosi jäsenilleen ilmaista viihdykettä pihakutsujen tyyliin.
Seuraavassa Oulun ylioppilaslehdessä tarjontaa ja tunnelmia kuvailtiin kaunopuheisesti:
”Portista lappasi väkeä sisään kosolti pitkin iltaa, mutta vain harva poistui paikalta ennen puolta yötä. Huurteiset valuivat janoisiin kurkkuihin, ja Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön myymät kolmen markan grillimakkarat tekivät kauppansa.
Yliopiston rehtori Lauri Lajunen hauskutti opiskelijoita murjaisemalla heille pari vitsiä esiintymislavan mikrofonista. Opiskelijoiden laulu- ja soitinyhtyeet virittivät tunnelman korkealle. Meininki oli rento ja puheensorina valtava.”
Samassa pihapiirissä päämajaa pitävän ylioppilaskunnan ylevänä tavoitteena oli päästä lukuvuoden avajaisjuhlilla lähemmäksi riviopiskelijoita. Kaava tuntui toimivan, joten samaan malliin on jatkettu siitä saakka.
Virallinen Vitsi on Traditio
Kun ensimmäiset pippalot maksoivat muinaisena markka-aikana vajaan markan jäsentä kohti, on budjetti nyt samassa valuutassa mitattuna moninkertaistunut, mutta onpa yhteistyökumppaneitakin tullut lisää.
Tärkeimmät peruselementit ovat paikallaan vieläkin: tarjoilut, musiikki ja rento meno. Vitsejä murjova rehtorikin on yhä sama. Hänen virallisesta Vitsistä vain on ehtinyt jo tulla Traditio.
Vuosien varrella ihmisetkin ovat noteeranneet sen, että Vulcanalia on ylioppilaskunnan jäsenpalvelua, ei minkään yksittäisen killan järjestämä massahässäkkä, jolla kartutetaan excukassaa. Näitä kiltabileitä riittää yllin kyllin vuoden mittaan.
Ylioppilaskunnalla juhlia on kuitenkin vain kahdet; Vulcanalia ja helmikuiset vuosijuhlat. Saalastinsali vetää vuosijuhliin vain parisataa henkeä, mutta lukuvuotta on avattu alusta alkaen tuhatpäisesti. Se on siis oikeasti koko ylioppilaskunnan juhla.
Testaa toimiiko yhtälö
Vuosia sitten Rauhalan piha kävi pieneksi suosiotaan tasaisesti kasvattaneelle Vulcanalialle. Niinpä iltashow siirrettiin likellä keskustaa sijaitsevaan Kuusisaareen, jossa haalari- ja haalarittoman kansan kelpasi tutustella toisiinsa, muistella menneen kesän riemuja ja kertoa huolensa ylioppilaskunta-aktiiveille. Baariinkaan ei ole ollut kiire, sillä menoa riittää aina aamuneljään saakka.
Paikanvaihto on saanut paljon positiivista palautetta hetkittäisistä jonoista huolimatta. Ja kuten aiemminkin, ylioppilaskunnassa arvostetaan toimivia kaavoja. Tule seuraamaan yhtälön toimivuutta syksyllä 2005 tapahtumapaikoille!
Tunnetko oman kiltasi, tiedätkö mikä on Lapio?
Pienryhmäohjaajilla on tärkeä tehtävä uusien opiskelijoiden ylevinä oppaina. Vulcanalia ei ole pelkkää iltailottelua, vaan päivällä järjestettävillä järjestömessuilla opiskelijoiden kilta- ja harrastustoiminta tulee tutuksi laidasta laitaan.
Vulcanalia on erinomainen tapa tehdä ylioppilaskunnan toiminta, henkilökunta ja eri kiltojen tunnusvärit tutuksi uusille (ja miksei jo urautuneemmillekin) opiskelijoille. Käytä siis se hyväksesi.
Vulcanaliaan on kuulunut alusta asti opiskelijajärjestöjen esittäytyminen uusille opiskelijoille. Aluksi sekin tapahtui torimarkkinoiden hengessä Rauhalan pihalla, mutta vuosituhannen lopussa tapahtuma siirrettiin opiskelijamassojen keskelle Linnanmaan keskusaulaan.
Tapahtumaan on perinteisesti kutsuttu mukaan myös ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja poliittisia nuorisojärjestöjä, ja kulttuuriantia on paikalla katseltavana, kuultavana ja koettavana.