Kunnianarvoisat juhlavieraat, hyvät kollegat, ystävät
Vuosi 2011 on Oulun Lääketieteellisen Killan 51. toimintavuosi. Tänä vuonna vietetään myös Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuotta.
Vapaaehtoiseksi ryhtymisen yhteydessä liikkuu mielessä monenlaisia tunteita, haluja, jännitystäkin. ”Olen hyvä tässä, minulla on aikaa (tai ainakin mahdollisuus), tämä on minulle helppoa”. Toisaalta voi myös olla: ”En tiedä tästä mitään – vielä. Haluan oppia. Nyt on mahdollisuus.”
Jotain pyritään saavuttamaan, kun ilmoittaudutaan vapaaehtoiseksi. Se voi tulla siinä hetkessä, kun nostetaan kättä tai älähdetään ”minä olen vapaaehtoinen”. Toisaalta tavoite voi myös täyttyä vasta myöhemmin.
Ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi saan vaikuttaa minulle tärkeisiin asioihin. Opin uutta ja saan kokemusta. Saan auttaa ja tuottaa mielihyvää muille. Tapaan erilaisia ihmisiä ja saan toimia yhdessä muiden kanssa. Vapaaehtoistoiminta tuo elämään sisältöä. Saan arvostusta. Kasvan ihmisenä – meillä mahdollisesti kasvan lääkärinä.
Faktoja vapaaehtoisuudesta:
- Vapaaehtoisia on paljon – EU:ssa noin 100 miljoonaa ihmistä osallistuu vapaaehtoistoimintaan
- Euroopassa olemme 6. aktiivisempia vapaaehtoisia: suomalaisista noin puolitoista miljoonaa ihmistä – joka kolmas yli kymmenvuotiaista
- Suurin osa vapaaehtoistoiminnasta on liikunnan ja urheilun saralla; terveys ja sosiaalitoiminnassa; lasten ja nuorten parissa.
- Miehet ja naiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan suunnilleen yhtä paljon.
Korkeasti koulutetut keskimääräistä enemmän.
- Vuodessa tehdään Suomessa yli 100 miljoonaa vapaaehtoistuntia – vapaaehtoistyötä ei voi korvata mitenkään palkkatyöllä.
- Vapaaehtoistoiminnalla on yhteiskunnallisesti äärettömän merkittävä rooli. Se on erottamaton osa demokratiaa. Hyvinvoinnin rakentamista ja yhteisöllisyyttä.
- Tilastokeskuksen mukaan nuoret tekevät kuitenkin selvästi vähemmän vapaaehtoistyötä kuin kymmenen vuotta sitten… Myöskin poliittinen aktiivisuus on selvästi romahtanut.
Voidaanko siis hieman provokatiivisesti sanoa, että vapaaehtoistoiminta on katoava luonnonvara?
Vapaaehtoisuuden toinen puoli – tai janan toinen pää – on velvollisuuden tunne. Monesti velvollisuuden tunteesta asioita tekevät ihmiset ovat samoja, kuin vapaaehtoisetkin. Se on tunteena kuitenkin hieman vastenmielisempi. Negatiivissävytteinen.
”Tiedän, että osaan tuon. Osaan sen ja muut odottavat, että ryhdyn toimeen. Ilmoittaudun tekemään sen, en keksi miksi en tekisi.”
Puhdas vapaaehtoisuus on vapauttavaa. Ihminen antaa yleensä paljon, monesti enemmänkin kuin mitä olisi ollut tarpeen. Tekemisen ilosta on helppo tehdä.
Velvollisuuden tunne on taas suuressa riskissä muodostua painolastiksi. Kaikki se vara mitä meistä löytyy tulee harvoin käyttöön – motivaatio ei vain ole riittävän syvältä kumpuavaa. Kuitenkin velvollisuuden tunteeseenkin vetoamalla saadaan asioita aikaiseksi. Usein velvollisuuden tunne liittyy myös vapaaehtoisuuteen. Aina ei voi olla kivaa, monesti myös velvollisuuden tunne on tällöin tarpeen. ”Olen luvannut hoitaa tämän”. Velvollisuuden tunne ei kuitenkaan saisi olla päällimmäinen tunne!
Lääkäriydessä on suuri määrä velvollisuuksia. Toisaalta vastapainona on myös suuri määrä oikeuksia, vapauksia ja autonomiaa. Nämä ovatkin ydin professionalismissa . Toivottavasti ne ovat vaakakupissa tasapainossa – niin lääkäriydesssä kuin vapaaehtoisuudessakin.
Mielestäni lääkäriydessä ja vapaaehtoisuudessa on paljon samaa. Molempiin liittyy aina toisia ihmisiä. Yhdessä tekeminen. Jos vapaaehtoisia kertyy yhteen muodostuu yhdeisö – yhdistys. Yhteisön voima on ääretön. Jaettu työ on puolitettu työ. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ihminen tarvitsee yhteisöjä. Lääkäriydessäkin yhteisöt ovat aina olleet äärettömän tärkeitä. Ilman yhteisöjä ei olisi professionalismia.
Lääketieteen opiskelijoiden yhteisö on kandidaattiseura. Tätä varten on meidänkin Kiltamme perustettu 51 vuotta sitten. Olemaan oululaisille medisiinareille yhteisö, paikka toimia yhdessä niin vapaa-ajan kuin edunvalvonnankin saralla. Kilta on paikka kasvaa lääkärinä, paikka kasvaa ihmisenä.
Ensi vuoden painopisteitä miettiessään hallitus on valinnut seuraavat: yhdessä eteenpäin, edunvalvonnan keihäänkärjeksi, vakavaraisuuden parantaminen ja toimintatapojen kehittäminen. Tahdon painottaa tuota ensimmäistä. Yhdessä.
Tämä juhla on erinomainen esimerkki vapaaehtoisuuden voimasta. Vapaaehtoisina olevat ihmiset ovat saaneet sen rakennettua. Eiköhän anneta aplodit kaikille niille, jotka ovat tämän saaneet aikaiseksi – kaikille vapaaehtoisille.
En usko, että vapaaehtoisuus olisi katoava luonnonvara. Uskon, että ensi vuonnakin ja vielä kaukana tulevaisuudessakin löydämme vielä toisemme ja aikaansaamme aitoa yhteisöllistä toimintaa.
Oulun Lääketieteellisen Killan hallituksen – ja omasta – puolesta tahdon onnitella 51-vuotiasta Kiltaamme. Kiitos.
Viikonloppuna vietettiin Kiltamme 51. vuosijuhlaa Lyseon tunnelmallisessa juhlasalissa. Kuten eräs vieraista totesi: tunnelma oli kuin tutun häissä. Koolla oli 120 juhlijaa, joista suurin osa oli vähintäänkin kasvoilta tutut. Tunnelma oli lämmin – ja oululaiseen tapaan railakka!
