OYY:n hallituksen puheenjohtaja Miriam Putulan puhe Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisjuhlallisuuksissa

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putulan puhe 2. syyskuuta 2019 Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisjuhlallisuuksissa
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula. Kuva: Janne Hakkarainen

Hyvä rehtori, professorit ja muut juhlavieraat,

Minulle on suuri kunnia tulla puhumaan rakkaan yliopistoni 60. lukuvuoden avajaisiin. Teeman nimi on sopivasti “For the next generation”. Olen pienen ikäni harrastanut historiaa. Sieltä olenkin oppinut sanonnan “jos ei tunne menneisyyttä, ei hallitse nykyisyyttä eikä voi rakentaa tulevaisuutta.” Siksi ajattelin viedä hetkeksi ajatuksemme menneisyyteen. Millainen Pohjois-Suomi oli 60 vuotta sitten?

Muutama viikko takaperin istuin mummulassa syömässä pannukakkua ja kerroin mummulleni, kuinka yliopisto täyttää 60 vuotta ja miten minua jännittää mennä pitämään puhetta lukuvuoden avajaisiin. Mummu huokaisi siihen: “minä muistan ne avajaiset ku radiosta kuunneltiin. Olihan se hienoa, vaikka itsellä ei ollut mahdollisuutta sinne päästä, mutta onneksi lapsenlapsi pääsi.”

Rakas mummuni täyttää tässä kuussa 80 vuotta. 60 vuotta sitten hän oli siis saman ikäinen kuin nykyiset yliopiston aloittavat fuksit. Maailma oli kuitenkin silloin vielä hyvin erilainen paikka kuin tänä päivänä. Vaikka mummuni sai kansakoulussa kiitettäviä ja häntä houkuteltiin opettajien toimesta opiskelemaan keskikouluun, se ei ollut hänelle mahdollista. Kasvaminen pudasjärveläisellä maatilalla tarkoitti sitä, että töitä piti tehdä ja akateeminen maailma oli saavuttamattomissa. Perhetausta vaikutti vielä tulevaisuuteen.

Tämä oli tyypillinen tarina Pohjois-Suomessa. Nuorten koulutuksessa oli suuret alueelliset erot, ja varallisuus ja vanhempien tausta vaikuttivat urapolkuun. Pelkästään lukioon lähtö tarkoitti muuttoa pois omalta kotipaikkakunnalta. Yliopistoja löytyi vain eteläisestä Suomesta. Koulutus ei ollut millään tavalla saavutettavaa.

Nyt jos palaamme tähän päivään. Vaikka olen itse saanut kasvaa sillä samaisella maatilalla, jolla mummuni kasvoi, minun mahdollisuuteni ovat alusta alkaen olleet aivan erit. Kuten muulle ikäluokalleni, minullekin suotiin peruskoulu. Sain valita mihin lukioon menen, ja sen jälkeen minulle avautui mahdollisuus opiskella logopediaa omassa kotimaakunnassani. Minulla oli alusta alkaen mahdollisuus valita ja seurata unelmiani. Niin vanhempani kuin koko koulujärjestelmä pyrkivät tukemaan tätä.

On selvää, että ilman 60 vuotta sitten tehtyjä päätöksiä näin ei olisi. Oulun yliopiston perustaminen mahdollisti sen, että myös meillä pohjoisen nuorilla on mahdollisuus koulutukseen. Oulun kaupunki ei olisi sama paikka ilman yliopistoamme, oikeastaan koko Pohjois-Suomi ei olisi samanlainen paikka. Vaikka maan trendi on se, että väestö keskittyy eteläiseen suomeen, Pohjois-Pohjanmaa on silti Suomen nuorin maakunta. Oulun yliopiston vaikutusalueella on 15 prosenttia Suomen nuorisoikäluokasta.

Siksi on hyvä, että yliopistomme katse on tulevaisuudessa. For the next generation. Kuten yliopistomme alkutaipaleella tehdyt päätökset vaikuttivat meidän aikaamme, tämän päivän politiikka ja teot tulevat vaikuttamaan siihen, millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet kasvavat. Suomen kahtiajakautuminen ja eriarvoistuminen estettiin aikoinaan peruskoulu-uudistuksessa. Tänä päivänä pohditaan, miten jokainen nuori voisi käydä toisen asteen loppuun. Tulevaisuuden haaste tulee olemaan se, miten varmistetaan jokaisen nuoren pääsy korkeakoulutuksen pariin. Onhan seuraavallakin sukupolvella mahdollisuus valita itse, mitä elämällään tekee? Sosioekonominen tausta tai alueellisuus ei saa olla tulevaisuudessakaan este kouluttautumiselle. Kansansivistys on turva, jolla estämme kahtiajakautumisen, eriarvoistumisen, köyhyyden ja populismin nousun.

Siksi on tärkeää, että on Oulun yliopisto. Siksi on tärkeää, että yliopistoon pääsee ilman useita välivuosia. Siksi on tärkeää, että meillä ei ole pullonkaulakursseja, jotka estävät valmistumisen. Siksi on tärkeää, että opiskelijalla on riittävä toimeentulo ja osaamme taistella loppuunpalamista ja mielenterveysongelmia vastaan. Siksi on tärkeää, että yliopistollamme on riittävät resurssit laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen. Siksi on tärkeää ratkaista ihmiskuntaa uhkaava ilmastonmuutos.

Jotta seuraavalla sukupolvella menisi taas paremmin.

Skip to content