Blogi: Oikeudet vaativat puolustajaa - vilkaisu edunvalvontatyön arkeen

Opiskelijan ja yliopiston suhde on yksilön ja viranomaistahon suhde: yliopisto on siis viranomainen. Opiskelijan ja yliopiston suhde on tiiviisti laissa määriteltyä, eli kaikkiin toimenpiteisiin tulee hakea pohja olemassa olevasta lainsäädännöstä. Lainsäädäntöä täydennetään säännöillä (johtosäännöt & opetussuunnitelma, joita noudatetaan kuin ne olisi lainsäädäntönormeja) ja linjauksilla. OYY ja ainejärjestöt/killat valvovat näiden paikallisten asiakirjojen etuisuutta opiskelijalle.

Opiskelijan etujen turvaksi on luotu etukäteisiä ja jälkikäteisiä takeita. Jälkikäteiset koskevat nimensä mukaisesti jonkin koetun epäkohdan jälkeen käytössä olevia työkaluja, kuten oikaisupyyntöä tai hallintokantelua. Oikaisupyynnön voi tehdä opiskeluoikeutta, opintosuorituksia, lukuvuosimaksuja ja osaamisen tunnustamisen (ent. AHOT) päätöksiä koskien. Hallintokantelun puolestaan voi tehdä muusta toiminnasta, eli tilanteessa, jossa opiskelijaan ei ole kohdistettu päätöstä, mutta on epäilys, että lain raameista tai hyvän hallinnon periaatteista on muulla tavoin poikettu. Etukäteiset takeet ovat puolestaan elementtejä, joiden avulla pyritään vahvistamaan hyvää toimintakulttuuria ja ehkäisemään jälkikäteisten takeiden piiriin joutumista. Käytännössä tätä turvaa tarjoaa toimintaa ohjaava hallintolaki ja sen mukaiset hyvän hallinnon periaatteet. Yleisesti periaatteet turvaavat sitä, että opiskelijaa kohdellaan johdonmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti yliopiston tehdessä päätöksiä. Yleisin opiskelijaa koskeva päätös on kurssiarvosana. Edunvalvojille näkyvä teema on myös opetussuunnitelman suoritustavoista kiinni pitäminen: opetussuunnitelman vahvistaminen on päätös. 

Kokemukseni mukaan aktiivisinta edunvalvontaa vaatii luottamuksensuojaperiaate, jonka mukaisesti opiskelijalla on oikeus luottaa, etteivät tehdyt päätökset muutu yllättävästi tai takautuvasti niin, että ne vaikuta opiskelijaan tai opiskelijoihin negatiivisesti. Lakiteknisesti yksilön tulee pystyä luottamaan viranomaisen toiminnan 

oikeellisuuteen, virheettömyyteen ja päätösten pysyvyyteen. Yliopisto varmistaa luottamuksensuojan toteutumista monin keinoin, joista opiskelijalle näkyvin on siirtymäajat. Niillä on tarkoitus välttää päätöksen yllättävyys. Edunvalvojana luottamuksensuojaa voi valvoa tiedottamalla jäsenistöä oikeudesta ja ottamalla puheeksi tiedekunnan kanssa tilanteet, joissa luottamuksensuoja on rikkoutunut. esimerkiksi silloin, kun opetussuunnitelmaa ei ole noudatettu tai opiskelijaa koskeva päätös on ilmoittamatta peruutettu. 

On tärkeää huomata, ettei luottamuksensuoja päde lainvastaisessa toiminnassa tai vilppitapauksissa, jolloin päätöksiä voidaan muuttaa takautuvastikin. Lisäksi suojaan tekee poikkeuksen yleisen painavan edun tavoittelu (kuten koronan tuomat opiskelijavalintakriteerien muutokset), vahingossa virheellisenä hyväksytty HOPS sekä tallennus- ja kirjoitusvirheet. Takautuvasti korjattavissa oleva virhe tapahtuu yleensä pisteiden laskussa tai arvosanaa Peppiin tallennettaessa. Näiden poikkeusten lisäksi on huomattava, ettei luottamuksensuoja suoraan päde tilanteissa, joissa ei ole tehty päätöstä, eli esimerkiksi silloin, kun opettaja lupaa opiskelijoilleen jotain luennolla. 

Tämä kaikki on edunvalvojalle tärkeää, sillä tuntemalla lain luoman viitekehyksen toiminnalle on myös juuri niiden keskeisten argumenttien äärellä, joiden kautta käytänteitä voi kritisoida, muutosta vaatia ja toimintaa valvoa. Aiheet voivat myös alkuun tuntua raskailta tai haastavilta, mutta tämän vuoksi myös me OYYllä haluamme tarjota auttavaa kättä vaikuttamispolulla! Erityisen merkittävä edunvalvonnan paikka on opetussuunnitelma, eli OPS-työ, sillä opetussuunnitelmaan kirjatut tiedot ohjaavat kirjaimellisesti sitä, miten edessä olevilla kursseilla tullaan menettelemään ja vaikkapa sitä, mitä opiskelijoilta tullaan vaatimaan. On myös huomionarvoista, että usein nämä edustajat nimitetään ainejärjestöjen/kiltojen kautta. Onhan teidänkin tiedekunnasta edustus turvattu näihin pöytiin?

Viimeiset vuodet on edetty poikkeusratkaisusta toiseen ja välillä tuntuu, että pallo on kollektiivisesti hieman hukassa koskien sitä, mitä voidaan pitää normaalina toimintatapana, miten kursseja tulisi suorittaa ja mitä opiskelijoilta vaatia. Juuri tämän vuoksi tarvitaan kopoisia tuntosarvia luentosalista toiseen ja käytävillä kanssaopiskelijoita kohtaamassa. Opiskelijalle hyvä ympäristö, kun turvataan yhdessä, mutta sen edellytyksenä on, että tiedämme, mihin kaikki perustuu ja mitä lakien raameissa voimme odottaa ja vaatia!

Lisää blogeja