OYY:n hallituksen puheenjohtajan puhe yliopiston valtauksessa
Rakkaat opiskelijat,
Olen sekä surullinen että iloinen nähdessäni teidät täällä tänään. Olen surullinen siksi, että valtavista ponnisteluista huolimatta opiskelijaliikkeen hätähuuto heikosta toimeentulosta ei ole kantautunut päättäjille, tai sitä ei ole otettu tosissaan. Jo ennen vaaleja kärvistelimme köyhyysrajalla ja koitimme tasapainoilla opintojen, töiden ja lainan ottamisen välillä. Samalla inflaatio kuritti meitä entisestään ja koitimme toipua koronavuosien vauhdittamasta mielenterveyskriisistä. Nyt tilanne on äitynyt kestämättömäksi, kun hallituksen opiskelijoihin kohdistamat leikkaukset tekevät lompakoihimme entistä suuremman loven. Miten meidän tulisi tässä tilanteessa opiskella täysipäiväisesti, kun huoli toimeentulostamme kasvaa entistä suuremmaksi möröksi?
Päättäjät, nyt puhuttelen teitä. Valtion taivoitteena on korkeakouluttaa 50 prosenttia ikäluokasta. Kuinka uskotte pääsevänne tähän tavoitteeseen, jos opiskelijoiden oloja heikennetään entistä rajummin? Leikkauksien sijaan meitä opiskelijoita tulisi tukea, jotta me suoriutuisimme opinnoistamme hyvin ja valmistuttuamme pääsisimme kiinni työelämään. Suunnitellut leikkaukset toimivat täysin päinvastaisesti: opintomme hidastuvat, kun toimeentuloa täytyy täydentää käymällä töissä. Vaihtoehtoisesti joudumme nostamaan opintolainaa ja valmistuessamme harteillamme painaa valtava lainataakka.
Hyvät opiskelijat, palaan nyt teihin. Kerron, miksi olen iloinen nähdessäni teidät täällä. Olen iloinen ja myös äärettömän ylpeä teistä, kun olette päättäneet ottaa aktiivisen toimijan roolin ja tulla tänne tänään osoittamaan mieltä meitä kaikkia koskevasta asiasta. Kukapa muu tietäisi paremmin meidän huolistamme kuin me itse? Yhdessä äänemme kantaa kovaa ja kauas – toivottavasti aina valtioneuvoston saleihin asti. Pidetään tästä voimavarasta kiinni nyt ja tulevaisuudessa.
Näillä sanoilla haluan osoittaa ylioppilaskunnan tuen mielenilmaukselle.
Suvi-Anna Salminen
OYY:n hallituksen puheenjohtaja