Blogi: Opiskelija sisään – tutkinto ulos

Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli kannustaa mahdollisimman nopeaan poistumiseen yliopiston listoilta huolimatta siitä, millaisin keinoin lopputulokseen päästään. On naiivia ajatella, että aloituspaikkojen lisääminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen ei mitenkään vaikuttaisi korkeakoulutuksen laatuun tai opiskelijoiden oppimiseen. 

On äärimmäisen kannatettavaa, että nykyisessä korkeakoulujen rahoitusmallissa on ns. laadullisia mittareita, kuten opiskelijapalaute ja uraseuranta, joilla pyritään mittaamaan opiskelijan tyytyväisyyttä koulutuksen tuloksellisuuden sijaan.

On äärimmäisen kannatettavaa, että nykyisessä korkeakoulujen rahoitusmallissa on ns. laadullisia mittareita, kuten opiskelijapalaute ja uraseuranta, joilla pyritään mittaamaan opiskelijan tyytyväisyyttä koulutuksen tuloksellisuuden sijaan. Tämän osuutta rahoitusmallissa on myös kasvatettava, jotta korkeakoulut panostaisivat aikaisempaa enemmän laadukkaaseen koulutukseen ja tyytyväisiin opiskelijoihin.

Mittareiden laadullisuudesta voidaan olla kuitenkin montaa mieltä. Valtaosa yliopistoista on onnistunut kehittämään mallin, jolla kandidaatiksi valmistuneen henkilön opiskelijapalautetta saadaan lähes jokaiselta alemmasta korkeakoulututkinnosta valmistuneelta opiskelijalta. Yksittäiset yliopistot, jotka eivät ole onnistuneet saamaan kandipalautteiden vastausprosenttia niin korkeaksi, että se kattaisi lähestulkoon kaikki kandidaatiksi valmistuneet, omaavat kuitenkin kandipalautekyselyn tosiasiassa määrällisenä mittarina. Ison vastausprosentin omaavilla yliopistoilla ainoa tapa lisätä rahoitusta tällä saralla on pyrkiä parantamaan koulutuksen laatua ja siten opiskelijapalautteen lukuja.

Nykyinen uraseurantakysely ei myöskään auta korkeakouluja kehittämään tutkintojaan riittävän ajoissa. Kysely, joka suoritetaan viisi vuotta ylemmästä korkeakoulutukinnosta  ja kolme vuotta tohtoriksi valmistumisesta ei anna enää relevanttia tietoa liittyen koulutuksen rakenteisiin, koska silloiset tutkinnot ovat todennäköisesti jo muuttuneet jopa useaan kertaan sisällöiltään ja toteutuksiltaan. Konkreettista hyötyä koulutuksen sisällölliselle ja rakenteelliselle kehittämiselle eivät yliopistot uraseurannasta oikea-aikaisesti saa.

Nykyinen rahoitusmallikierros vaihtuu neljän vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakoulujen rahoitusmalli ehtii vaihtua, ennen kuin yliopistot saavat ylemmästä korkeakoulutuksesta käyttökelpoista palautetta. Tämän vuoksi on aiheellista tarkastella nykyistä korkeakoulujen rahoitusmallin kestoa uudelleen. Tällä hetkellä yliopistoilta puuttuu tieto siitä, millaisin valmiuksin opiskelijat valmistuvat yliopistosta työelämään sekä millaisia kehityskohteita maisteri-, lisensiaatti sekä diplomi-insinöörivaiheen tutkinnoissa on. Uuden, laadullisen mittarin tuominen korkeakoulujen rahoitusmalliin on edellytys laadukkaaseen korkeakoulutukseen tulevaisuudessa. Ratkaisu tähän on valmistumisvaiheessa kerättävä opiskelijapalaute maisteri-, lisensiaatti- sekä diplomi-insinöörikoulutuksista valmistuneille. Tällä tavoin yliopistot saisivat ajankohtaista dataa kummastakin korkeakoulutuksen vaiheesta sekä palautetta alumneiltaan työelämästä.

Valtiontalouden talousarvioesitys vuodelle 2027 lisäisi korkeakoulujen uusiin aloituspaikkoihin 22 miljoonaa euroa. Tämä on oikea suunta. Valtaosa eduskuntapuolueista on kuitenkin sitoutunut velkajarruun, joka tarkoittaa arviolta 8-11 miljardin euron säästöjä seuraavalle hallituskaudelle. Leikkaukset yhdistettynä tutkintoperustaiseen rahanjakoon ohjaavat jatkossakin korkeakouluja keskittymään muuhun kuin koulutuksen laadukkuuteen. Olisi edesvastuutonta kohdistaa nyt isoja säästöjä korkeakoulujen rahoitukseen ja vetää mattoa alta koulutustason noston tavoitteelta.

Blogitekstin ovat kirjoittaneet hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Elli Myllymäki sekä OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi